Mihin on kadonnut Fazerin laatu?

Kävin pitkästä aikaa Fazerilla kahvilla ystävän kanssa, kun halusimme vaihtelua vakkaripaikkaamme. Käymme yleensä Strindbergillä, sillä siellä tuntee olonsa hemmotelluksi, kun pöytiintarjoilu pelaa. Nyt vaihtelun vuoksi päädyimme Fazerille. Ja ei muuten mennä enää.

Rakastan tuota kylttiä, siitä tulee fiilis että kohta mennään Alexanderbakelseille niinkuin lapsena.

Aloittakaamme siitä pitkästä jonosta vitriinin edessä.

Suolaista. Katsokaa noita hintoja, huh!

Makeavalikoima näytti todella herkulliselta! Mutta siis öö, siis tuo pieni sitruunamarenki 4,90€? Torttupala yli 7€?

Siinä köröteltiin eteenpäin ja valittiin tiskistä herkut. Sitten pannusta pohjaan palanutta kahvia, itse kaadettuna. Sitten pikainen katsaus, jaa, ei yhtäkään pöytää vapaana. Sitten käymme jonkin pitkän pöydän jatkeeksi, jaamme siis kuulumisemme myös niiden toisten kanssa. Sitten vierailu veskiin. Tämä oli kauhein osuus. Ripuli haisi ja näkyi, ja koko vessahuone oli todella kämänen. Sinne voisi mennä vaikka useammin katsomaan, että paikat ovat kunnossa. SIELLÄ OLI KAKKAA YMPÄRI PÖNTTÖJÄ. Siis Fazer, ettekö tiedä että siisti vessa kertoo paikan laadusta? Minne teidän laatu on hävinnyt? Muistan kuin Fazerin kahvilaan meno tuntui luksukselta, hieman glamourilta jopa Kluuvikadulta saavuttaessa. Niinkuin lapsena, kun mummin kanssa pääsi kaupunkikierroksen päätteeksi leivoksille. Ai että, miten hienolta se silloin tuntui. Ei enää.

Nyt herätys siellä Kluuvikadun rönttölässä, teille käy kohta kun Stockalle!

Me mennään jatkossakin Strindbergille. Ei suositusta Fazerille, kallis ja mauton (leipä ja kahvi n. 10,90€) ja kaiken kaikkiaan epämukava vierailu.